Suomessa on jo valmiiksi kansainvälisesti tarkasteltuna huippukireä verotus, ja silti joka vaalikaudella puhutaan uusista veronkorotuksista. Kunnat, (hyvinvointialueet) ja valtio perustavat talouden tasapainottamisen liian usein verotuksen kiristämiseen, vaikka todellisuudessa se johtaa talouskasvun hidastumiseen, työnteon ja yrittämisen kannattavuuden heikkenemiseen sekä ostovoiman heikentymiseen.

Tein diplomityöni kohtuuhintaisten asuntojen rakennuttamisesta. Toistuva seikka, joka minua suuresti huvitti oli tuloverolain määritelmä yleishyödyllisestä yhteisöstä, ja AY-liikkeen sopivuus siihen. Tai oikeammin sopimattomuus. Tuloverolain mukainen määritelmä yleishyödyllisyydestä nimittäin kuuluu seuraavasti:

"Yhteisö on yleishyödyllinen, jos

Suomi verottaa itsensä hengiltä. Osaava työvoima kaikkoaa korkean ansiotuloverotuksen myötä, ja perheyritykset lopettavat tai ne myydään ulkomaille korkean perintöverotuksen ansiosta. Verotus ei niin ikään ole sillä tasolla, että yrittäjäriskin ottaminen ja omakotitalonsa panttaaminen olisi järin houkuttelevaa. Kokonaisveroasteemme oli vuonna 2017 43,3 %, kun se EU15-maissa oli 39,1 % ja OECD-maissa keskimäärin 34,2 %. 2000-luvun taitteessa kävimme jo lähes 46 prosentin kokonaisveroasteessa.