Hyppää pääsisältöön
x
Poliittinen lakko

Poliittiset lakot on kiellettävä

Tai oikeammin, niitä on rajoitettava. Poliittisia lakkoja on rajoitettu lähes kaikissa läntisissä sivistysvaltioissa, myös Pohjoismaissa. Kokonaan niitä ei tietenkään voi eikä pidäkään kieltää. Useissa maissa on kuitenkin tultu siihen johtopäätökseen, että mielenosoittaminen kuuluu vapaa-ajalle, tai vaihtoehtoisesti työajalla se saa olla hyvin rajoitettua ja kestää esimerkiksi muutaman tunnin. Muutoin työehtosopimus menettää takeensa työrauhan turvaajana. Olennainen ongelma poliittisissa lakoissa on juuri tämä, asianomaiset työntekijä- ja työnantajajärjestöt eivät voi sopia niistä keskenään. Käytetään siis työtaistelutoimia, vaikka kyseessä ei ole työtaistelu.

Suomessa on ajauduttu tilanteeseen, jossa AY-liike ei osaa enää käyttää lakko-oikeuttaan vastuullisesti kohdistaessaan lakkoilunsa sivullisiin. Maksumiehiksi joutuvat yrittäjät, ja tavalliset kansalaiset joutuvat kärsimään. Työrauhaa ei enää kunnioiteta. Poliittisen lakkoilun taloudelliset vahingot ovat kymmeniä miljoonia euroja. Julkinen liikenne seisoo ja lapset jäävät ilman päivän ainoaa lämmintä ateriaa. Nämä ovat seurauksia poliittisista lakoista, joihin työnantajilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa. Suomessa siis mielipiteen osoittaminen arvostetaan korkeammalle kuin omaisuuden suoja. Molempien turva löytyy perustuslaista, joten lainsäädäntöä on muutettava siten, että molemmat pystytään turvaamaan tasapuolisemmin. Nyt paha mieli menee kolmannen osapuolen omaisuudensuojan edelle.

Vertailun vuoksi: montako poliittista työsulkua Suomessa on nähty? En itse löytänyt yhtään esimerkkiä tällaisesta. Ihmekös tuo, koska poliittisia työsulkuja ei ole edes olemassa. Mitä elämästämme tulisi, jos järjestettäisiin surutyösulkuja, myötätuntotyösulkuja ja tukityösulkuja? Perusteita näille kaikille toki löytyisi. Suomi on täynnä elinkeinon harjoittamista haittaavia lakeja, ja uusia kalliita velvoitteita tehtaillaan jatkuvasti. Ei olla oltu kuitenkaan niin pikkusieluisia, että toimenpiteet olisi kohdistettu sivullisiin. Oikeudenmukaisuus edellyttäisi sitä, että kumpikaan osapuoli ei joudu kärsimään sellaisesta erimielisyydestä, johon ei voi itse vaikuttaa. Vaatimuksiin on tällöin mahdotonta vastata. ILO-sopimuksen perään huutaville mainittakoon, että sitä on vakiintuneesti tulkittu siten, että se koskee niitä asioita, jotka ovat ratkaistavissa työnantajien ja työntekijöiden välillä. Samat perusoikeudet ovat muidenkin EU-maiden lainsäädännössä, mutta silti poliittisia lakkoja on rajoitettu tai kielletty.

Kun tähän on päästy, täytyy tietysti asettaa laittomien lakkojen sanktiot riittävän koviksi. Sama koskee tietysti myös työsulkuja. Laillisiakaan työsulkuja ei  tosin ole viime vuosikymmeninä montaa ollut, laittomista puhumattakaan. Vuonna 2016 lakoista 97 prosenttia oli laittomia. Rangaistukset miljoonavahingoista ovat yleensä joitakin tuhansia euroja. Ruotsissa laittomat lakot aiheuttavat myös aidon vahingonkorvausvelvoitteen, jonka lisäksi myös työntekijät voivat joutua korvausvastuuseen. Oma ajattelu toimien oikeutuksesta herää kummasti, jos edessä voi olla miljoonien vastuut. Meillä Suomessahan AY-pomot laittavat jopa henkilökohtaiset sakkonsa liiton piikkiin.

Suomen on mahdotonta mennä eteenpäin, jos päättäjät ovat etujärjestön panttivankeja. Minulla ei ole mitään mielenosoittamista vastaan, kunhan kunnioitetaan lakeja ja mielenosoitus kohdistetaan oikeean osoitteeseen. Lisäksi tämän tulee tapahtua vapaa-ajalla, jotta maksajiksi eivät joudu sivulliset. Kansantaloutemme ei kestä sitä, että tuotanto ja palvelut ovat seis, koska jollakulla on paha mieli.

- Juho Ojares