Pirkanmaan hyvinvointialueen kriisivalmius – nyt tarvitaan tekoja, ei vain suunnitelmia

Kun yhteiskunta horjuu, punnitaan hyvinvointialueen todellinen arvo – olipa kyseessä pandemia, kyberhyökkäys tai laajamittainen sähkökatko. Meillä on suunnitelmia, kyllä. Mutta suunnitelmat ilman toimintaa ovat vain paperia. Viime vuosina näiden eteen on tehty hartiavoimin töitä, ja hyvä niin. Emme voi kuitenkaan koskaan olla liian hyvin varautuneita siihen jos ja kun jotain vakavaa tapahtuu.

Kriisit eivät kysy, olemmeko valmiita – ne tulevat. Tämä nähtiin koronan kanssa. Jos koronasta jotain hyvää seurasi, niin kaiken ikävyyden lisäksi ainakin se, että valmiusasiat nostettiin oikeasti esille. Onneksi siis korona oli ennen Venäjän täysimittaista hyökkäyssotaa Ukrainaan. Ennen koronaa kriisivalmius oli monessa osassa yhteiskuntaa lähinnä oman työn ohella hoidettavaaa "rasti ruutuun" -toimintaa. Tästä voi sulkea pois erityisesti Puolustusvoimat, sillä siellä on katsottu aina totuutta silmiin ja varauduttu pahimpaan. Nyt miellä on kuitenkin jo kolmatta vuotta ollut täysimittainen sota Euroopassa, joka tosin alkoi jo vuonna 2014 Venäjän miehittäessä Krimin. Siksi varautuminen ei saa olla pelkkä hallinnollinen muodollisuus, vaan konkreettinen, harjoiteltu ja rahoitettu osa arkea.

Missä olemme nyt?
Pelastuslaitoksella ja ensihoidolla on osaamista ja tahtoa, mutta resurssit ovat tiukilla. Sairaalat toimivat tehokkuuden äärirajoilla jo normaalioloissa. Sosiaalihuollon ja ikääntyneiden palveluiden kriisivalmius on aivan liian riippuvainen ulkoisista tekijöistä – ja kriisissä juuri he ovat usein haavoittuvimpia.

Kyberuhat, tietojärjestelmäkatkokset, henkilöstövajeet ja logistiikan häiriöt ovat arkea, eivät scifiä. Kaapeleita katkeaa Itämerellä samaan tahtiin kuin tivolissa poksuu ilmapalloja. Silti yhteisiä käytännön harjoituksia tehdään liian harvoin, joskin onneksi aikaisempaa enemmän, ja viestintä kansalaisten suuntaan on yhä paikoin puutteellista. Kuinka moni suomalainen esimerkiksi oikeasti tietää, että mihin väestönsuojaan hänen pitää suunnata, jos pilliin puhalletaan?

Mitä tarvitaan?

1. Selkeä kriisijohto ja nopea reagointikyky. Vastuut eivät saa hukkua byrokratiaan. Yhteistä vastuuta ei ole olemassakaan, jonkun täytyy olla kuskin paikalla.
2. Käytännön harjoituksia ja koulutuksia koko henkilöstölle. Kerran vuodessa ei riitä.
3. Toimivat varajärjestelmät ja resurssit kriittisten laitosten lisäksi myös haja-asutusalueille. Kriisi ei pysähdy kaupungin rajalle.
4. Yhteistyö järjestöjen ja vapaaehtoisten kanssa. Heillä on osaamista ja tahtoa – annetaan heille myös rooli ja resursseja vastuun täyttämiseen.

Miksi tämä on minulle tärkeää?
Hyvinvointialueen tärkein tehtävä on turvata ihmisten peruspalvelut – myös silloin, kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Haluan tuoda aluevaltuustoon äänen, joka ei tyydy nykymenoon, vaan vaatii parempaa. Kriisinkestävä hyvinvointialue on tahtokysymys ja välttämättömyys.

Tehdään Pirkanmaasta Suomen kriisinkestävin hyvinvointialue – yhdessä.

Juho Ojares