AY-liike on verolle pantava
Tein diplomityöni kohtuuhintaisten asuntojen rakennuttamisesta. Toistuva seikka, joka minua suuresti huvitti oli tuloverolain määritelmä yleishyödyllisestä yhteisöstä, ja AY-liikkeen sopivuus siihen. Tai oikeammin sopimattomuus. Tuloverolain mukainen määritelmä yleishyödyllisyydestä nimittäin kuuluu seuraavasti:
"Yhteisö on yleishyödyllinen, jos
1) se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä;
2) sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin;
3) se ei tuota toiminnallaan siihen osalliselle taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä."
Laki toki antaa tälläisestä yhteisöstä esimerkkinä työmarkkinajärjestön, mutta on vaikea nähdä AY-liikkeen täyttävän mitään kolmesta edellämainitusta kohdasta edes erikseen, vaikka laki edellyttää yleishyödyllisyysstatuksen saavuttamiseen kaikkien kolmen ehdon samanaikaisen täyttymisen.
Tiedämme lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka ammattiyhdistysliike on toiminut lähinnä yleiseksi haitaksi. Tänä syksynä vaaliaseeksi otettiin jopa lapset, joiden suusta AY-pamppujen johdolla vietiin jo ruokakin. Poliittisia lakkoja järjestetään vähän väliä laillista hallitusta vastaan, ja viulut maksavat suomalaisia työllistävät yrittäjät, jotka ovat kaiken lisäksi työmarkkinoiden neuvottelupöydistä ulkona. Nettisivuillaan SAK pitää yleislakkouhkauksiaan saavutuksina. Se siitä yleishyödyllisyydestä.
Yleishyödyllisen yhteisön toiminnan pitäisi kohdistua kaikkiin, ei vain rajoitettuihin henkilöpiireihin. Kohdan 3 mukaan yhteisön toiminta ei saisi tuottaa siihen osalliselle kohtuullista suurempaa taloudellista etua. Ammattiyhdistysliike ajaa jäsentensä etua, joten on vaikea nähdä sitä, miten toiminta EI kohdistuisi vain rajoitettuihin henkilöpiireihin. AY-pomojen palkankorotukset saattavat myös nousta jopa yli 50 %:iin. Tästä esimerkkinä on Riku Aalto, jonka palkankorotus oli peräti 65,5 % jokseenkin mukiinmenevän vanhan palkan päälle. Nämä palkat muuten maksetaan meidän kaikkien verorahoista, myös meidän, jotka emme ole liittoon koskaan kuuluneetkaan. Tämä siitä syystä, että myös liittojen jäsenmaksut ovat maksajilleen verovähennyskelpoisia.
Voidaankin melkolailla ykskantaan todeta, että AY-liikkeen toiminnan hyödyt kohdistuvat hyvinkin rajoitettuun henkilöpiiriin, mutta toiminnan haitat kaikkiin muihin. Kohta kaksi taitaa siis täyttyä puolittain. Menneenä syksynä lakkoiltiin hallituksen työllistämistä helpottavaa lakia vastaan, ja lakossa olivat pääpiirteittäin ne alat ja liitot, joita tämä lakiesitys ei edes koskenut.
Ammattiyhdistysliikkeestä ja sen poliittisesta siivestä SDP:stä kuuluu jatkuvasti metakkaa siitä, että veropohjaamme pitäisi laajentaa. Olen täsmälleen samaa mieltä, ja nyt ammattiyhdistysliikkeelläkin olisi mahdollisuus näyttää, että he toimivat kuten saarnaavat. Hakaniemen miljardiomaisuudesta saataisiin kauan kaivattuja verotuloja valtiolle. Eikö verotuksen perusperiaate meillä Suomessa ollutkin, että se maksaa jolla on varaa?
Näiden seikkojen johdosta näen ainoana oikeudenmukaisena tekona poistaa ammattiyhdistysliikkeen verovapauden – eikä vähiten siksi, ettei ammattiyhdistysliike täytä edes laissa vaadittua yleishyödyllisyyden määritelmää.
- Juho Ojares